C.A.R.E. Autenttisuus, aitous, autonomia ja tietoisuus

A: Autenttisuus, aitous, autonomia ja tietoisuus

Osa 3/5

Leadership-polun A tarkoittaa Authentic-ulottuvuutta, jota vahvistaa Autonomy-näkökulma. Kyse on itsetuntemuksesta sekä siitä, että voi olla aidosti ja rehellisesti oma itsensä samalla ympäristöä ja muita ihmisiä kunnioittaen. Autenttinen johtaja tai esihenkilö rakentaa johtamistyylinsä aitouden, rehellisyyden ja vahvan itsetuntemuksen varaan. Hän tunnistaa omat arvonsa, vahvuutensa, kehitettävät osa-alueensa ja tunteensa. 

Autenttinen johtaja ei pyri esittämään roolia, vaan toimii omien arvojensa mukaisesti. Hän kuuntelee muita, on avoin ja kantaa vastuun teoistaan. Autenttisuus on siten myös pyrkimystä nähdä oma toimintansa toisten silmin. Vuorovaikutus toisiin on avointa, rehellistä ja johdonmukaista luottamusta rakentaen. Autenttinen johtaja ja henkilö on kiinnostunut siitä, millaisena hänen toimintansa nähdään ja koetaan.

Olennaista on, että meillä on lupa ja mahdollisuus elää omien arvojemme mukaista elämää niin työssä kuin henkilökohtaisessa elämässämme, samalla vastuuta omasta toiminnastamme kantaen. Vahva sisäinen moraalinen kompassi ohjaa valintojamme ja toimintaamme. Se luo perustan moraaliselle vastuulle ja kestäville valinnoille.

Keskeinen osa Authentic- ja Autonomy-ulottuvuuksia on myös psykologisen turvallisen tilan luominen. Kun johtaja rakentaa ilmapiirin, jossa ihmiset voivat ilmaista ajatuksiaan, esittää vaikeita kysymyksiä ja tuoda esiin eriäviä näkemyksiä ilman pelkoa leimautumisesta, aitoudesta tulee yhteinen voimavara. Tällöin jokainen voi tehdä vastuullisia valintoja omiin arvoihinsa nojaten ja samalla yhteisiä tavoitteita kunnioittaen.

Coaching-polulla A viittaa Awarenessiin, eli itsetietoisuuteen. Käsitteet ovat lähempänä toisiaan kuin ensi silmäyksellä voisi kuvitella: kumpaakaan ei voi rakentaa ilman, että ihminen ensin tietää, kuka hän on, miten hänet nähdään ja koetaan omassa toimintaympäristössään, ja mitä hän aidosti haluaa, erotuksena siitä, mitä hänen "pitäisi" haluta tai miten hän kuvittelee ympäristönsä häntä tulkitsevan.

Leadership-polun valmennuksessa tämä kiteytyy näin: "Kehität autenttista johtajuutta tunnistamalla omat arvosi, toimintatapasi ja vahvuutesi sekä hyödyntämällä niitä tasapainoisesti arjessasi. Aito johtaminen rakentaa luottamusta, motivoi tiimiäsi parempiin suorituksiin ja auttaa kohtaamaan haasteet rehellisesti ja kunnioittavasti. Se vahvistaa toimijuuttasi, tukee päätöksentekoasi ja luo omistajuuden tunnetta."

Autonomia ei ole aitouden irrallinen lisä, vaan sen luonnollinen seuraus. Kun toiminta kumpuaa omista arvoista, myös päätöksenteko vahvistuu. Minulle arvot ovat kaiken toimintani kompassi, johon voin nojata myös epävarmuuden keskellä. Ne ankkuroivat toimintani asioihin, joita arvostan ja pidän merkityksellisinä, itseäni, muita ja ympäristöäni kunnioittaen.

Tiesitkö muuten, että magneettinen kompassi keksittiin ennen mekaanista kelloa? Ihmiskunta oppi siis suunnistamaan ja löytämään perille ennen kuin se alkoi mitata aikaa tarkasti. Vauhdilla ei ole merkitystä, jos suunta ja fokus ovat väärät tai toimit omien arvojesi vastaisesti. Tarkoitus, päämäärä ja tekemisen merkitys ovat paljon tärkeämpiä kuin päämäärätön suorittaminen, joka pahimmillaan vain uuvuttaa. Niiden avulla saavutetaan sekä omaa hyvinvointia että kestäviä tuloksia: aidosti vaikuttavaa, oikeanlaista toimintaa tavoitteen saavuttamiseksi.

Tietoiset valinnat ja itsemme tunteminen tukevat toimintaamme, joka on sekä tuloksellista että hyvinvointiamme vaalivaa.

Jo vuosikymmeniä tutkittu persoonallisuuspsykologia tarjoaa tähän edelleen toimivia kehyksiä oman itsensä ja oman toimintansa yhteyksien tarkasteluun. Yksi tunnetuimmista kehyksistä persoonallisuusmalleihin liittyen on Big Five, joka tarkastelee persoonallisuutta myös suhteessa yhteyteen toisten ihmisten ja ympäristön kanssa. Malli jäsentää persoonallisuuden viiden keskeisen ulottuvuuden kautta (John & Srivastava 1999):

• Avoimuus kokemuksille: uteliaisuutta, mielikuvitusta ja halua kokeilla uutta, verrattuna taipumukseen suosia tuttua ja totuttua.
• Tunnollisuus: järjestelmällisyyttä, pitkäjänteisyyttä ja tavoitteellisuutta, verrattuna spontaaniuteen ja joustavuuteen, joka päätyy usein sattuman varaiseen lopputulemaan.
• Ulospäinsuuntautuneisuus: sosiaalisuutta ja energian saamista vuorovaikutuksesta, verrattuna sisäänpäin kääntyneisyyteen ja energian hakemiseen yksin.
• Sovinnollisuus: yhteistyöhakuisuutta, empatiaa ja luottamusta, verrattuna kriittisyyteen ja kilpailuhenkisyyteen.
• Tunne-elämän vakaus: kykyä pysyä rauhallisena paineen alla, verrattuna herkkyyteen reagoida voimakkaasti stressiin ja epävarmuuteen.

Corr ja Matthews (2009) kuvasivat jo yli kymmenen vuotta sitten, kuinka nämä piirteet voivat ilmetä hyvin eri tavoin jatkumon eri päissä eikä kumpikaan pää ole toista parempi. Esimerkiksi introverttius ei ole millään tavoin ekstroverttiyttä vähäarvoisempaa, eikä korkea tunnollisuus tee ihmisestä automaattisesti arvokkaampaa kuin matala tunnollisuus. Kyse on erilaisista, yhtä aidoista tavoista olla oma itsensä ja samalla tiedostaa oman toimintansa vaikutukset muihin. Tärkeintä on oppia tuntemaan itsensä ja omat toimintatapansa sekä mukauttaa toimintaansa tietoisesti ja tarkoituksenmukaisesti omien arvojen ja tavoitteiden mukaisesti.

Myös McAdamsin mallin toinen taso, eli tavoitteet ja sopeutumiset, on tässä teemassa edelleen keskeinen: ihmisellä voi olla tavoite, joka näyttää ulospäin hyvältä mutta ei tunnu omalta. Deci ja Ryan (2000) kuvaavat itseohjautuvuusteoriassaan tätä autonomian puutteena. Motivaatio, joka ei nouse omista arvoista, ei yleensä kanna vastoinkäymisissä ja voi pahimmillaan johtaa uupumiseen.

Coaching-polulla Awareness on tämän saman työn ensimmäinen askel: "Yhteys itseen ja omaan ajatteluun. Itsetietoisuuden kautta kyky havainnoida omia ajatuksia ja tunteita sekä säädellä käyttäytymistä eri ympäristöissä." Ilman yhteyttä itseemme meidän on vaikea tarkastella yhteyttämme toisiin ja ympäristöömme.

Kysyn tästä syystä usein asiakkailtani: "Miksi juuri sinä haluat tätä? Onko tämä todella sitä, mitä sinä haluat ja tarvitset oman toimintasi tueksi, vai teetkö tätä vain jotakuta muuta varten? Mitä tämä merkitsee sinulle itsellesi?" Jos vastausta ei löydy suhteellisen nopeasti, tavoite ei todennäköisesti ole vielä aidosti oma.

Keskeinen osa aitoutta on myös omien rajojen tunnistaminen ja niiden sanoittaminen. Autonominen toiminta ei tarkoita, että kaikkeen pitäisi pystyä yksin tai että jokaiseen pyyntöön tulisi suostua. Kun tunnistaa omat voimavaransa, vastuunsa ja arvonsa, voi tehdä tilaa myös harkitulle "ei"-vastaukselle. Selkeät rajat eivät vähennä yhteistyötä tai johtajuutta, vaan usein vahvistavat luottamusta: ihmiset tietävät, mitä voivat odottaa, ja johtaja tai asiantuntija pystyy sitoutumaan siihen, mikä on aidosti tärkeää. Olemme johdonmukaisia ja toimimme tarkoituksellisesti sekä yhdenvertaisesti, ympäristöämme kunnioittaen.

Molemmilla C.A.R.E.-poluilla kaikki kiteytyy samaan kysymykseen, hieman eri sanoin: kuka sinä olet silloinkin, kun kukaan ei katso? Ja uskallatko johtaa ja/ tai toimia arvojesi mukaisesti, inhimillisesti ja vaikuttavasti, tai elää omannäköistäsi, juuri sinulle sopivaa elämää?

Lähteet:

• Corr, P. J., & Matthews, G. (Eds.). (2009). The Cambridge Handbook of Personality Psychology. Cambridge University Press.
• John, O. P., & Srivastava, S. (1999). The Big Five trait taxonomy: History, measurement, and theoretical perspectives. In L. A. Pervin & O. P. John (Eds.), Handbook of Personality: Theory and Research (2nd ed., pp. 102–138). Guilford Press.
• McAdams, D. P. (1995). What do we know when we know a person? Journal of Personality, 63(3), 365–396.
• Deci, E. L., & Ryan, R. M. (2000). The "what" and "why" of goal pursuits: Human needs and the self-determination of behavior. Psychological Inquiry, 11(4), 227–268.